SUOMI-MEKSIKO TARINAA 27-04-2002, Kirsi Kiviranta

Tervehdys täälta Maya-intiaanien jalanjäljiltä!

Nimeni on Kirsi Kiviranta. Saavuin tänne Cancuniin, Meksikoon joulukuun 30., 2001 matkustettuani vajaat 30 tuntia kaikenkaikkiaan. Lentoreitti kulki Helsingistä Frankfurtiin ja siitä edelleen Meksiko Cityyn ja pääteasemana Cancun. Oli keskiyö (paikallista aikaa), pimeä ja vettä satoi kaatamalla, mutta lämmintä oli +24C. 8 tunnin aikaero huomioiden kello minulle oli jo aamu-8 siis itseasiassa. Väsynyt, mutta erittäin onnellinen saavuttuani rakkaani luo. Olihan takanaa 2 kk:n odotus jälleennäkemisestä. (Viimeksi olimme nähneet toisiaame marraskuun alussa. Poikaystäväni Jafet oli vajaa kaksi kk:ta tutustumassa Suomeen, perheeseeni ja elämääni yleensä syys-marraskuussa 2001.)

Kaupunkiin saavuttuamme poikkesin Internettiin kirjoittamaan sähköpostia vanhemmilleni, että kaikki hyvin ja onnellisesti perillä. Rätti-poikki-väsyneenä matkustamisesta huomiointikyky minimaalissa; unohdin kännykkäni Netti-Cafe'seen. Kolmen päivän 'metsästyksen' ja lahjonnan keinoihin turvauduttuamme saimme puhelimeni takaisin. Miracle...! Eurooppalaiset puhelimnet ovat täällä hyödyttömiä (=käyttökelvottomia). Ei mahdollista käyttää, koska täällä Meksikossa puhelimet eivät toimi sirukortilla, vaan jokainen puhelin on yksilöity puhelinnumerolla (sisäinen systeemi!?!). Eli jos haluaa vaihtaa puhelinnumeroa niin täytyy koko puhelin vaihtaa! Ei myöskään ole PIN-koodia. Jos puhelin häviää/varastetaan/virrat loppu, niin ko. henkilö lataa lataa vaan ja virrat päälle ja taas voi soittaa minne vaan; riippuen kyllä sopimuksesta esim TELCEL PCS:N kanssa, että onko yhteydet vain paikallispuhelimiin vaiko myös koko maa + ulkomaat. Kaikki yhteydet, samoin kuin tekstiviestien kirjoittaminen ja vastaanotto, maksaa erikseen. Puhelun vastaanotto maksaa myös (ei paikall. puhelut). Ainoa rajoite mikä tulee varkaalle vastaan, niin täytyy ladata uutta puheaikaa ostamalla sitä! Kännykät katukuvassa ovat harvinainen näky. Ne, joilla on kännykät, eivät kuljeta yleensä sitä mukana vaan sen paikka on kotona. Kännykät ovat puoli-ilmaisia, mutta soittaminen on erittäin kallista.

MIKSI JUURI MEKSIKO?

Tapasin kihlattuni 1. lomamatkalla Cancunissa v. 2001 tammikuussa. Vuoden 2001 aikana olin kolme kertaa lomalla tulevan mieheni Jafetin luona. Syksyllä kihlauduimme Suomessa. Häitä suunnitellaan innolla vuodelle 2003. Muutin tänne Meksikoon, koska kahden maan välillä matkustaminen käy liian rasittavaksi pitemmällä aikavälillä. Myöskin jatkuva ikävän tunne ei-hyvä. Minun oli helpompi jättää työmaani. Aurinko oli houkuttlevampi vaihtoehto meille kummallekin kuin paukkuva pakkanen. Ikävä perheenjäseniä ja kavereitani kohtaan on kyllä sanoinkuvaamaton. Puhun useita kieliä, joten toivon löytäväni töitä täältä, kunhan ensin espanjan kielen taidan. Vaikka Cancun on turistikohde, harva paikallisista puhuu englantia. Joka mestaan vaaditaan 90% espanjan kielen osaaminen. Työhönottohenkilökunta ei puhu sanaakaan englantia!

MEKSIKOLAISET IHMISET

Puhekielena on espanja. Miesten keskipituus näyttää olevan 165cm, naisten reilusti alle 160cm. Itse olen 164cm, siis melko lyhyt, mutta taalla Cancunissa tunnen itseni monesti pitkäksi, varsinkin korkokengissä! Tyypillisellä Meksikolaisella on ruskettunut iho luonnollisesti(!), mustat hiukset ja ruskeat silmät. Jostakin vuorilta kuulemma löytyy ihmisiä, joilla on siniset silmät ja vaalea tukka... Itse olen tavannut yhden sinivihreäsilmäisen Meksikolaisen. Aika hassulta itseasiassa näytti!

Aitoja intiaaneja on väestosta 5 % eli tuhansia.. Heidän puhelieli on Maya. Heidät tunnistaa ulkonäöllisesti kylla muusta kansasta. Rikkaitten ja köyhien ero on suuri. Kaduilla kerjää rahaa vanhukset ja lapset. Katukuvassa näkyy paljon lehti-, ruoka-, 'tilpehööri'myyjiä. Busseissa tapaa monesti kulkuri-kitaransoittajia laulamassa ja kerjäämassä pesoja. Kerjäämisen väärinkäyttöä/turistien huiputusta esiintyy jokaisessa Meksikolaisessa kaupungissa. Oikeasti köyhät kylla tunnistaa kerjääjien joukosta.

Ihmisten kotona soi salsa ym. latinorytmit. Musiikki soi lujalla kuuluen kadulle ja naapuriin saakka. Soitto alkaa aamulla 8 aikoihin ja hiljenee n. klo 23. Ihmiset ovat vähään tyytyväisiä, näyttavät onnellisilta. Elämantapa on rento. Vaikka menisikin huonosti, siitä ei valiteta tai edes mainita kuin perheen kesken. Mitä tänään ei voi tehdä, tehdään se mañana, huomenna. Ei sen niin valiä... Kellon kanssa ei eletä. Palkat ovat todella minimaalisia ja esim. tarjoilijoiden palkka koostuu tipeista. Siksi olisikin tarkeää, että turistit jättäisivät tippiä 10 % laskusta tai muutoin tarjoilija palvelee asiakkaitaan ilmaiseksi. Palvelu on ripeää ja ystävällistä, tuli rahaa tai ei! Ylityökorvauksia ei tunneta. Työpäivät ovat pitkiä, jopa 16 tuntia. Viikossa on vain yksi vapaapäivä. Suomessa voisi ottaa pientä mallia meksikolaisesta ahkeruudesta....

KOULUTUS, SOS.EDUT ETC.

Jos haluaa lapsensa hyvään kouluun, tarvitsee siitä maksaa. Ilmaisten koulujen opetustaso on huono. Työttömyystukea tai korvausta ei ole. Eläkettä saa vain vanhukset, jotka ovat olleet valtion palveluksessa (kuten poliisi, hallituksen jäsen, rajavartija etc...) Jos sairastuu, vaikka kuinka vakavasti, ei ole sairasajankorvauksia ja täytyy olla rahaa, jotta pääsee hyvään hoitoon. Normaalin kuolevaisen sairaala antaa heikon hoidon ja hoitoonpääsyjonot ovat pitkiä.

RUOKA

Ruoka on erittain herkullista ja halutessa tulista. Tacot, fajitakset, tortillat, quesadillakset kera salsan maistuvat hyviltä. Uusia makuelämyksiä koettu myöskin: keitetty kaktus! Maistuu muutes perunalta!

MUUTA

LoppukevennysWC-kulttuurista... Parfymoidut wc-paperit täytyy aina muistaa laittaa istuimen vieressä olevaan koriin tai muutoin nousuvesi saapuu paikalle...! :)

TOSITARINAA ELÄMÄSTÄ MEKSIKOSSA....

Tässäpä tositarinaa elämästä Meksikossa....

Suunnitelmissa on muuttaa häittemme jälkeen (heinakuu 2003) ehdottomasti takaisin Suomeen. Odotan sitä päivää innolla!!! Tässäpä monta hyvää syytä:

Meillä on kyllä mennyt hyvin. Ympärillä vaan sattuu ja tapahtuu, riittää kerrassaan ihmettelemistä. Oma maa mansikka, muu maa mustikka.... Vanha klisee pitää todellakin paikkansa. Joka maassa omat vaikeudet, mutta täällä niitä näyttä olevan liiankin kanssa. Aurinkoa ja hyvää ruokaa lukuunottamatta täällä on paljon huonommat ja köyhemmät oltavat kuin Suomessa. Cancunin Zona Hotelera on turistille PARATIISI, kaikki on hienoa ja luksusta viimesen päälle, upeat rannat ja hotellit palveluineen, mutta kulissien takana elämä on aivan muuta. Ero kuin yöllä ja päivällä. Paljon rikollisuutta ja kieroutuneita ihmisia. Maan talousjärjestelmä ei ole yksi niista parhaista, joka näkyy kyllä ihmisten käyttäytymisessä. Tilaisuus tekee varkaan ja täällä sitä esiintyy todella paljon. Tyyli on sama kuin Kanarialla, ihmisiin ei voi luottaa, vain omaan perheeseen voi luottaa, mutta ei edes esim. työkavereihin. Jopa poliisi voi pysäyttää autoilijan ja sakoittaa syyttä suotta. Sakoista ei kirjoiteta kuittia, joten 100 USD:n yleissakko menee suoraan poliisin poveen. Jos rahaa ei ole, tuli yhden yön sellikeikka....! Muutenkin pitkillä higway-reissuilla saa varautua ongelmiin, voi joutua rikollisten kohteeksi. Meksiko-Cityssa, pääkaupungissa, kidnappaukset ovat erittäin yleisia. Kultakoruja ei kannata pitää kaulassa eikä ranteissa, varsinkaan yksin liikkuessa. Korut kannattaa jättää ehdottomasti kotiin, jos haluaa hengissä sailyä. Kertoisin mielelläni varoituksen matkailijoille: Jos olet varakkaan näkoinen saapuessasi lentokentälle, saat seuraksesi luksus-sviitti kauputtelijan, joka lupaa maat ja taivaat, jos vain suostut menemaan heidän aamiaiselleen + maksat takuurahan 20-40 USD per hklo, jonka lupaavat palauttaa takaisin. Antavat ymmärtää, että tämä on hotellisi tervetuliaistarjous, paljon alennuksia aktiviteeteista, joita haluat lomasi aikana tehdä. Saat taksikyydin hotelliisi ja lupaavat hakea aamiaiselle tiettyyn aikaan seur. pnä mutteivat ilmesty koskaan paikalle! Kaikki tama pelkkaa huijausta!

Asunnoissa kaikki ikkunat ja ovet on kalteroitu varkauksien estämiseksi, koristeellisesti kylläkin. Talon ulkopuolelle ei voi jättää mitään välttyäkseen varkauksilta. Jopa koirat varastetaan!! Nain kavi Jafetin siskolle. 5kk:n vanha poliisikoira lähti uuden omistajan mukaan.

Palkanmaksu on aivan uskomatonta. Esim tarjoilijoillla on ns. pohjapalkka 1500 pesoa/kk (=166 USD), joka on todella ei-mitään verrattuna työmäärään ja työtunteihin. Töitä tehdään kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa ja työpäivä on 8-16 h riippuen työnantajasta. Itse palkka koostuu asiakkaiden antamista tipeistä. Senpä vuoksi on tarkeää, etta asiakas jättäisi 10-15 % laskusta tippiä pöydälle. Muutoin palveleva henkilösi tekee kaiken ilmaiseksi. Palvelu on oltava huippuluokkaa tulipa palkkaa tai ei ja pepsodent hymy vaaditaan koko ajan!

Itse sain vihdoinkin vajaan kolmen kuukauden etsinnän jälkeen töita. Halusin tyoskennella hotellivirkailijana, mutta yksikaan työhonottaja ei puhunut englantia, joten no luck. Vaatimus on 90 % espanjan kielitaito eli monen vuoden kieliopinnot. Cancun on turistikaupunki, paljon ihmisiä ympäri maailmaa, mutta harva paikallisista puhuu englantia! Työhonottajat ei voinu palkata mua, koska ne ei puhunu englantia!!! Uskomatonta mutta totta. Sain lopulta kuitenkin duunia. Tällä hetkella olen töissä Fiesta Americana Coral Beach:ssa. Ko. hotelli on viiden timantin hotelli, eli parempi kuin 5 tähteä. Vaatimukset ovat sita mukaa. Palkkaa ei ole, luonnollisestikaan. :( Itseasiassa vastaan kahdesta duunista yhtä-aikaa. Vastaan hotelliasiakkaiden kaikkiin kysymyksiin, mitä ikinä ne keksivätkään tiedustella, jos on jotain vikaa hotellihuoneessa, soitan korjaajan paikalle, teen illallisvaraukset, suunnittelen asiakkaiden kanssa heidän lomasuunnitelmat etc etc. Siina sivussa valitsen pareja tutustumaan meidan Vacation Clubille, jossa he voivat ostaa hotellilomapaketteja oman valintansa mukaan. Jos joku ostaa jotain, saan siitä 3 %. Harva ostaa mitään, joten ei myöskään tule rahaa minulle. Uskomatonta hyväksikäyttöä!! Jos en saisi joka päivä kunnon ruokaa hotellilla, olisin ottanut loparit heti ekan päivän jälkeen. Työhaastattelussa luvattiin maat ja taivaat, mutta mitkään puheet eivat pidä paikkaansa. Täytyy ottaa nyt sitten vain siltä kannalta, etta tulee työkokemusta ja ei tarvitse olla työttömänä... Töitä teen 7 päivää viikossa siis aivan ilmaiseksi. Opiskelen siina sivussa espanjaa. Viikko koulussa maksaa 100 USD. 15 tuntia! Jafet hjelppaa... Kunhan kielta osaan hivenen paremmin, vaihdan ehdottomasti parempaan duuniin. Kesällä tulen Suomeen ehdottomasti. Otan loparit duunista sitä ennen jotta pääsen kotitanhuville!

Nuo mitä kerroin on valitettavia tosiasioita. Vastaavanlaista tarinaa riittäisi kerrottavaksi vaikka koko päiväksi... Monesti on ollut suuri koti-ikävä. Miten elämä Suomessa onkin niin turvallista ja helppoa verrattuna näihin maisemiin.....!!!!