Luettuani edellisen kertomuksen Meksikosta, tunsin, että myös minun on tartuttava kynään ja kerrottava hieman laajemmin Meksikosta ja sen ihmisistä. Edellinen tarina oli lähinä kertomus Cancunin kaupungista, joka on rakennettu varta vasten rikkaille, lähinnä yhdysvaltalaisille turisteille, eikä sinänsä kuvaa Meksikon värikkäitä perinteitä eikä meksikolaista elämää äärimmäisen köyhistä monimiljardööreihin. Jottei kenellekään jäisi niin yksipuolista ja köyhää kuvaa Meksikosta, päätin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani ympäri Meksikoa.

Meksiko on valta maa niin kooltaan kuin ihmismäärältäänkin, enää ei olla kaukana 100 miljonasta asukkaasta. Suurin osa on espanjalaisten ja intiaanien jälkeläisiä, mestitsejä, loput ovat intiaaneja eri heimoista, afrikkalaisten orjien tai eurooppalaisten jälkeläisiä. Suurin osa ihmisistä on hartaita katolisia, joille viikottainen jumalanpalvelus ja pääsiäisen paasto ovat hyvin tärkeitä.

Intiaaneista sen verran, etta ehkä Maya- ja Asteekki-heimot ovat ne kuuluisimmat, mutta täällä on monia muitakin heimoja. Mainittakoon suurinpana ryhmänä Nahua-heimo, jonka jäsenet ovat asteekkien jälkeläisiä ja puhuvat nahua-kieltä. Muita heimoja ovat esimerkiksi zapoteekit, mixteekit, totonakit, tarascot, otomit, mazahuat, huastecit, tzotzilit, tzeltalit ja huicholit. Kaikenkaikkiaan intiaaneja lasketaan olevan noin 10 prosenttia koko väestöstästä eli noin 10 miljoonaa. Eri intiaanikieliä koko maassa on noin 139. Vielä nykyäänkin maaseudulta löytää intiaaneja, jotka eivät osaa espanjaa vaan käyttävät vain omaa kieltään, perinteisiä vaatteitaan ja elävät käsitöillään ja viljelemällä kasviksia tai hedelmiä.

Meksikolaiset ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, avuliaita ja iloisia ihmisiä ja rakastavat juhlia. He ovat aina valmiita auttamaan ja neuvomaan eksynyttä. Kohteliaisuus on ennenkaikkea tärkeää, tuntemattomiakin tervehditään, tutuilta kysytään kuulumisia montakin kertaa päivässä. Teitittely on olennainen osa elämää, vain perheen tai kavereiden kesken sinutellaan. Tapana on, että miehet kantavat naisten painavat laukut, avaavat ovet ja maksavat yhteiset ravintolalaskut, taksit jne. Busseissa miehet antavat paikkansa naisille ja bussista lähdettäessä ojentavat kätensä auttaakseen naisia laskeutumaan. Tavalliset kadun tallaajat eivät puhu englantia, mutta koulutetut ihmiset puhuvat erittäin hyvin. Monesti turistien suosimissa paikoissa myös taksikuskit ja matkamuistomyyjät taitavat muutaman sanan englanniksi. Sivuhuomautuksena voin sanoa, että eurooppalaiset saavat monesti paremman kohtelun kuin yhdysvaltalaiset ja palvelu paranee entisestään, jos osaa muutaman sanan espanjaa.

Meksiko on pinta-alataan non neljä kertaa Suomen kokoinen, joten maisemat, lämpötilat, kasvillisuus ja eläimet vaihtuvat radikaalisti siirryttäessä alueelta toiselle. Pohjoisessa Meksikon sisämaat ovat lähes autiomaata, hiekan keskellä kasvaa lähinnä kaktuksia ja lämpötilat nousevat kesäisin vielä talvisista +30°C:n lukemista. Tyynenvaltameren puoleiset rannat pohjoisessa ovat parhaita mahdollisia, jos haluaa nähdä delfiinejä, valaita tai merikilpikonnia. Siirryttäessä etelään, Meksikon sisämaat kohoavat yli kahden kilometrin korkeuteen ja ilmasto viilenee. Siellä maisemat muistuttavatkin kesäistä Suomea mäntyineen ja noin 20 asteen lämpötiloineen. Talvisin saattaa sataa rakeita, jotka kuitenkin sulavat nopeasti pois, mutta vuorenhuiput, jotka kohoavat viiteenkin kilometriin, pysyvät lumesta valkoisina muutaman talvikuukauden. Eteläisin Meksiko niin Tyynenvaltameren kuin Karibianmerenkin puolella on trooppista aluetta viidakkoineen ja viidakon eläimineen kuten boat, tarantellat ja apinat. Karibian rannat ovat uskomattoman kauniita; kirkas turkoosi merivesi, puhtaan valkoinen, hienojakoinen hiekka, joka ei polta jalkapohjia, vaikka aurinko porottaa aamusta iltaan ja lämpötilat ovat ympäri vuoden +25°C:sta ylöspäin. Meksikon maaperä on vulkaaninen, joten sammuneita ja toimivia tulivuoria on, kuten myös maanjäristyksiä.

Työnsaanti ei ole täällä kovin helppoa, koska työttömiä on paljon, yleensä täytyy olla suosituskirje henkilöltä, joka tunnetaan yritysjohdossa. Koulutetut ihmiset saavat töitä helpommin kuin ihmiset ilman mitään ammattia. Tuloerot tekevätkin tehtävänsä, mikä näkyy kerjäläisten ja ryöstöjen määränä. Varsinkin turistien suosimissa paikoissa taskuvarkaat ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Pääkaupunki Mexico City on vielä asia erikseen, jossa aseelliset ryöstöt ja kidnappaukset eivät ole harvinaisia. Onkin tunnettava vaarallisimmat seudut ja vältettävä sinne menemistä, myöskin yksin kulkeminen öisillä kaduilla on varma tapa päästä eroon omaisuudestaan vaatteita myöten. Kidnappaukset ovat lähinnä ökyrikkaiden poliitikkojen ja yritysjohtajien ongelma, jotka ovat toisessa ääripäässä tulotaulukossa. Heillä saatta olla 5-7 luodinkestävää autoa (muutama porche, muutama jaguar...) autonkuljettaja, henkivartijat, muutamia loistohuviloita helikopterikenttineen ja henkilökuntineen jne.

Valtion puolesta täällä ei ole yhtä hyvät sosiaalietuudet kuin Suomessa. Ilmaisiakin kouluja, yliopistoja ja lääkäreitä on, mutta niillä ei ole kovin hyvä maine. Ätiysloma on reilu kuukausi, opintotukea tai työttömyyskorvausta ei ole, myöskään eläke ei ole itsestään selvä. Yrityksillä onkin omat sisäiset eläkerahastonsa työntekijöilleen kuten myös henkivakuutukset ja lääkärit. Veroja täällä maksetaankin vähemmän kuin Suomessa. Minimipalkka saattaa olla vain 100 euroa kuussa, jos henkilöllä ei ole koulutusta, joskaan elämäkään ei ole niin kallista kuin Suomessa. Koulutettu ihminen tienaa suunnilleen saman verran kuin suomalaiset kollegansa, mutta hyvinkin nopeasti palkat nousevat ja ylärajaa ei näytä oleva johtotason henkilöstöllä. Yleensä työviikko on viisipäiväinen ja työpäivät ovat 9-tuntisia sisältäen kokonaisen tunnin ruokailua varten. Muunkinlaisia päiviä tietysti on, kuten myös Suomessa.

Kulttuurielämyksiä löytyy laidasta laitaan: intiaanien jopa yli tuhat vuotta sitten rakentamia, valtavan kokoisia pyramideja ja temppeleitä, meksikolaisia ja intiaanien käsitöitä, museoita, maailmankuujen artistien konsertteja, perinteistä meksikolaista musiikkia kuten mariachi, banda ja ranchero, härkätaisteluja, rodeoita ja charro-näytöksiä, joissa esitellään perinteisiä cowboy-taitoja.

Itse saavuin vuonna 2000 ensi kerran Meksikoon, jossa vietin melkein vuoden opiskellen ja matkustellen. Tullessani en osannut kunnolla tervehtiä espanjan kielellä, olin opiskellut vain espanjan alkeet Suomessa, mutta vuoden lopussa puhuin jo sujuvasti espanjaa. Tällä hetkellä asun Mexico Cityssä ja olen töissä suuressa tekstiilialan yrityksessä, teen siellä diplomityötäni, ja töihin pääsin ilman tutunkauppoja! Verojen, ruoan ja vuokran maksun jälkeen käyttööni tai säästöön jäävä summa on suurempi kuin Suomessa olisi.

Olen erittäin tyytyväinen elämääni täällä Meksikossa, palmurannat ovat muutaman tunnin ajomatkan päässä viikonlopun viettoa varten, elokuvat maksavat vajaat neljä euroa, hedelmät ovat melkein ilmaisia ja niitä on niin monenlaisia, etten tiennyt olevan olemassakaan. Ainakaan vielä minua ei ole ryöstetty kertaakaan, vaikka kuljen yksin metrolla ja busseilla, olen ulkomaalainen ja vielä nainen. Ihmisiä lähinnä kiinnostaa, mistä olen, pidänkö Meksikosta ja ihmettelevät, kuinka hyvin puhun espanjaa ja lopuksi toivovat, että menen naimisiin meksikolaisen kanssa ja jään tänne!