Oletko suomalainen ja asutko pysyvästi ulkomailla? Osallistu tutkimukseen, jossa kartoitetaan EU-maissa asuvien suomalaisten ja heidän lastensa Suomi-kuvaa ja paluumuuton edellytyksiä. Erityisen huomion kohteena ovat tähän saakka tutkimuksen ulkopuolelle jääneet toisen tai kolmannen polven Euroopan suomalaiset.

Euroopan unionin alueelle rajatussa Turun yliopiston hankkeessa selvitetään suomalaistaustaisten henkilöiden koulutusta, kielitaitoa ja yhteyttä suomalaiseen kulttuuriin, Suomeen tai kansainvälisyyteen liittyviä tulevaisuudensuunnitelmia.

Tutkimus kartoittaa myös ulkosuomalaisten Suomi-kuvaa. Tutkimus selvittää niin toiveita ja mahdollisuuksia kuin myös pelkoja, esteitä tai ennakkoluuloja, jotka tukevat tai estävät Suomeen muuttoa. Hanke tuottaa uutta tietoa Euroopassa asuvien ulkosuomalaisten paluumuuton edellytyksistä.

Hanketta rahoittavat Satakuntaliitto, Porin kaupunki ja Filmihalli Oy.

Vastaa kyselyyn 31. tammikuuta mennessä

Jos olet ensimmäisen polven suomalainen maahanmuuttaja Euroopassa, kysely suomeksi:
https://www.webropol.com/P.aspx?id=487320&cid=31249863

Jos olet toisen polven suomalainen maahanmuuttaja Euroopassa, kysely suomeksi (huomaa, että voit vastata tähän kyselyyn myös ruotsin, englannin, saksan tai italian kielellä)
https://www.webropol.com/P.aspx?id=496573&cid=102735213

Lisätietoa
Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman tutkimushanke “Takaisin Suomeen?”
- FT, Kulttuuriperinnön professori Outi Tuomi-Nikula, p. 02-333 8136, E-mail: outi.tuomi-nikula@utu.fi
- Huk, projektipäällikkö Tarja Laine, p. 02-333 8115 Email: tarja.laine@utu.fi

Yksi Sulkasato-kurssi kestää viisi viikkoa, jonka aikana kirjoitetaan viisi tekstiä. Tehtävä vaihtuu viikoittain, ja osanottajat saavat jokaisesta tekstistä ohjaajalta henkilökohtaista palautetta. Sulkasadon keskustelupalstalla osallistujat voivat keskustella sekä tehtävänannoista että kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta yleensä. Opetus ja keskustelu tapahtuu suljetuilla sivuilla, joille on pääsy ainoastaan salasanalla.

Ilmoittautuminen kevään 2011 kursseille on alkanut! Kevään aikana järjestetään seuraavat viisi kurssia:

Proosan taiat ja taidot
Kirjailija Hannu Simpuran huippusuosittu proosakurssi järjestetään jälleen. Availemme ennakkoluulottomasti kirjoittamisen saloja: sanoja, henkilöitä, kohtauksia, aiheita – kaikkea. Vältämme tavanomaisinta, opimme omintakeisiksi. Rakastamme mahdollisuuksia ja niiden vaatimaa aherrusta.
Ikäryhmä: 13–17-vuotiaat
Ajankohta: 19.1.–23.2.2011
Ohjaaja: Kirjailija Hannu Simpura

Runo soi ja särisee
Runoilija Ville-Juhani Sutinen lähestyy runon kirjoittamista epätyypillisin keinoin. Miksi runon pitäisi aina olla lyhyt, kaunis ja rytmisesti oikeaoppinen? Kurssilla tutkitaan runon keinoja ja kliseitä ennakkoluulottomasti, haastetaan kirjoittaja kohtaamaan ja kirjoittamaan oma epärunonsa.
Ikäryhmä: 14–17-vuotiaat
Ajankohta: 19.1.–23.2.2011
Ohjaaja: Runoilija Ville-Juhani Sutinen

Pizzareseptejä ja soraääniä
Kirjailija Tuija Välipakka esittelee keinoja, joilla kirjoittaja voi kerätä materiaalia omia tekstejä varten. Koko maailma toimii havaintojen herättelijänä. Mistä tahansa voi löytyä tarinan aihe ja runon säe, jos oma mieli on avoinna. Miten keskustelevat keskenään uutinen ja mainosteksti? Harjoitellaan ideoiden yhdistelyä ja toteutusta käytännössä.
Ikäryhmä: 12–17-vuotiaat
Ajankohta: 16.3.–20.4.2011
Ohjaaja: Kirjailija Tuija Välipakka

Tarinan siivet
Kari Levolan kurssi vakuuttaa, että ei aina tarvitse lähteä avaruuteen, tulevaisuuteen tai muille maille. Seikkailukin voi syntyä siitä, että kohtaa uuden ihmisen. Jokainen kirjoittaa tarinaa parhaiten siitä mitä jo tietää ja tuntee, omasta maailmastaan käsin. Tarina voi antaa sille uudet siivet. Kokeillaan kirjoitusharjoituksilla juonenkehittelyä, ihmiskuvaa, elävää puhetta.
Ikäryhmä: 9–13-vuotiaat
Ajankohta: 16.3.–20.4.2011
Ohjaaja: Kirjailija Kari Levola

Vaikuttava kirjoittaminen
Kurssilla teemme joukon reippaita ja mielikuvitusta kirvottavia harjoituksia. Tutustumme vaikuttavien omien tekstien luomiseen. Kurssilla kokeillaan kielen leikkimisen voimaa, henkilöhahmojen omapäisyyttä ja juonien juonittelun mutkia & metkuja. Kurssilla käymme läpi kerronnan erilaisia keinoja, hulluttelevia näkökulmia ja omaperäisten hahmojen rakentamista, huumorin, kauhun, jännityksen ja ihmissuhteiden luomista.
Ikäryhmä: 11–15-vuotiaat
Ajankohta: 16.3.–20.4.2011
Ohjaaja: Kirjailija Harri István Mäki

Ilmoittautuminen ja lisätietoa toiminnasta osoitteessa: www.sulkasato.fi

Sulkasadon toimintaa rahoittaa Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hanke, joka on suunnattu erityisesti 13–17-vuotiaille syrjäytyneille sekä taideharrastusmahdollisuuksien ulottumattomissa eläville nuorille. Lisätietoa Myrskyhankkeesta: www.myrsky.info

Äänikirjakauppa.fi myy äänikirjoja saduista dekkareihin ja kielikirjoihin. Äänikirjakaupan sivuilla on ääninäyte jokaisesta äänikirjasta. Löydät tarkemmat ohjeet siitä, kuinka Äänikirjakauppa.fi toimii osoitteessa http://www.aanikirjakauppa.fi

Äänikirjakaupan kuulumisia voit seurata myös Twitterissa http://twitter.com/aanikirjakauppa

Lisätietoja:
Helena Pohjosmäki, Äänikirjakauppa.fi
helena.pohjosmaki@filmaattiset.fi
+358 44 388 1230

Harry Permanto syntyi vuonna 1930 Suomen Miehikkälässä, teki menestyksellisen uran hotelli- ja ravintola-alalla Suomessa ja siirtyi vuonna 1977 47-vuotiaana Tukholman konserttitalon intendentiksi. Hän loi työssään hyvät suhteet niin maailman huippumuusikoihin kuin Ruotsin kuningashuoneen jäseniinkin. Klassinen musiikki on ollut keskeisellä sijalla hänen elämässään. Miten kaikki tämä onnistui maalaispojalta, jolla ei köyhyytensä takia ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin?

Harry Permanto tunnetaan laajalti Ruotsin suomalaisten keskuudessa. Hän on ollut kaikkien tuntema aktivisti sotaveteraani- ja sotalapsiasioissa, osallistunut Lions-toimintaan, ollut mukana seurakunnallisessa toiminnassa ja ylipäänsä kaikessa ruotsinsuomalaisten järjestötoiminnassa, ei vähiten Suomi-Seurassa. Suomen Tukholman-suurlähetystön vastaanotoilla hän on ollut tuttu näky.

Harry Permanto on mies, joka ei lannistunut vastoinkäymisten edessä, vaan teki elämästään seikkailun. Hän viettää eläkepäiviään Gotlannissa, jonka suomalaisyhteisön eräs tukipylväs hän on.

*****

Annika Ardin on toimittaja, tietokirjailija ja kustantaja, joka toimi 2000-luvun alkupuolella Suomen Kirjakauppalehden päätoimittajana. Veikko Sonninen työskenteli pitkään Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtajana. Annika ja Veikko halusivat kirjoittaa Harry Permannon elämäkerran kunnianosoituksena hänen elämäntyölleen.

Kirjaa on kätevästi saatavissa mm. osoitteesta www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9526702522, www.kustannustaito.fi tai www.fabella.fi

Onnekkaita ovat he, jotka oivaltavat oman taipumuksensa ja ryhtyvat toteuttamaan sitä, sillä siitä voi tulla ammatti! Jos ihminen on tajunnut taipumuksensa ja on kyennyt tekemään siitä itselleen ammatin, sen onnellisempaa ihmista ei maailmassa ole! Uskon vakaasti tähän väittamään sillä minähän olen juuri toiminut noin.

Kuulun Riminin läänin Yrittäjänaisiin ja sitä kautta minut kutsuttiin kahteen  ylä-asteen luokkaan pitämään esitelmää omasta ammatistani. Sanoin nuorille, etta jos heillä on joku intohimon kohde harrastuksena, niin rohkeasti vaan sitä kasvattamaan. Sanoin myös että tiedän varsin hyvin että heita kaikkia ymparöi sukulaisten muuri, jolla on suuret odotukset teistä… ehkä isä tai äiti joka haluaa teidän toteuttavan oman särkyneen haaveensa tai sen mistä he uneksivat nuorina.

Sanoin, että vaikka saattaa tuntua oudolta, niin sanoin heille, etta oman onnellisuutenne kannalta, unelmanne on tärkeampi kuin suvun odotukset. Minulla on itselläni kaksi jo aikuista lasta. Toinen heistä on jo kokenut tietynlaisen älynväläyksen ja tietää mita haluaa tehdä ammatikseen… Toinen ei…

Itse ajauduin oppaan ammattiin monien matkojeni jalkeen. Olin tuntenut voimakasta kiinnostusta Italiaan. Sen kieleen, musiikkiin, taiteisiin, muotiin, historiaan, valoon… Aloitin italian kielen opiskelun nuorena kuunnellen Parlophonen sinkkulevyja ja muistan vieläkin ihanan miehen äänen joka lausui ”le lunghe cortine di seta”… Olin jopa oleskellut Italiassa yli vuoden, mutta palasin takaisin Suomeen. Aika kypsytti ajatuksen etta rakkaimmasta harrastuksestani voisi tulla ammatti.

Näin Finnmatkojen ilmoituksen Helsingin Sanomissa joulukuussa 1982. Koin sen todella voimakkaasti. Aivan kuin selkääni olisi kasvaneet siivet ”MINUN PAIKKA!!!!”. Lähetin paperit, pääsin ensimmäiseen haastatteluun… minut kutsuttiin psykologisiin testeihin… minut kutsuttiin esiintymis- ja kielitestiin… lopulta meitä oli enää 15, vaikka alunperin porukkaa oli useita satoja!!! Pääsin koulutukseen ja kurssille ja olin ensimmäinen joka lähetettiin kurssin jälkeen maailmalle!!!! Sillä tiellä olen….

Muistan vielä kuinka kouluttaja kysyi kurssilla ”kuka osaa arvata kuinka pitkään matkaopas viihtyy alalla?”… porukka arvaili 2vuotta, 5vuotta… totuus on kaksi kuukautta!!!! Pisti miettimään… Monen mielestä oppaan ammatti on unelma-ammatti, mutta harva tietää etta oppaan ammatti vaatii jatkuvaa opiskelua, joustavuutta, kärsivällisyyttä. Työpäivät venyvät usein jopa 15-tuntisiksi… Ensimmaisten vuosien aikana jouduin vaihtamaan kohdetta jopa 9 kertaa. Se oli aika rankkaa…

Kesät sain tyoskennella aina Italiassa, sillä osasin italian kielta jo opaskurssille mennessäni. Kun sitten avioiduin italialaisen miehen kanssa ja tulin äidiksi, en reissannut enää talvisin vaan asetuimme perheeni kanssa Italiaan. Täällä olen edelleen, nykyisin yksityisyrittäjänä. Ajat ovat muuttuneet. Moni varaa matkansa ja palvelunsa, myös matkaoppaan, suoraan netin kautta. Teen yhteistyötä useamman italialaisen matkatoimiston kanssa. Nettisivuni on hyvin esilla… Riittää kun pistää hakumoottoriin ”italian opas” niin nimeni tulee ensimmäisenä.

Rakastan työtäni. Se on osa elämääni. Viimeisten vuosien aikana olen opastanut italialaisia ryhmia Pohjoismaihin. Ihaninta on tietenkin opastaa italialaisryhmia Suomessa. Saariselka, Rovaniemi, Järvi-Suomi, Helsinki!

Hyvää Uutta Vuotta ja BUON ANNO!
Maarit Kerojärvi
www.italian-opas.sistel.it

Kansainvälistymisen myötä yhä useampi suuntaa uransa jossain vaiheessa töihin ulkomaille. Ulkomaankomennukset ovat haaste sekä yrityksille että niiden kansainvälisiin tehtäviin lähteville työntekijöille ja heidän perheilleen. Onnistuessaan ulkomaankomennus on sekä henkisesti että ammatillisesti kehittävä kokemus, mutta läheskään näin ei aina ole. Rekrytointiprosessi on yrityksissä usein nopea eikä työntekijällä ole välttämättä valintatilanteessa selvää kuvaa siitä, mitä ulkomaankomennus ja tuleva kohdemaa vaativat. Ulkomaille muuttamainen ja vieraassa kulttuurissa toimiminen on aina suuri elämänmuutos. Asettautuminen uuteen maahan, jonka kieli, tapakulttuuri, ihmisten arvomaailma ja maailmankatsomus poikkeavat omasta tutusta ja turvallisesta vaativat lähtijältä vankan ammattitaidon lisäksi kulttuurisia valmiuksia, sopeutumiskykyä ja vuorovaikutustaitoja. Valintatilanteissa korostetaan kuitenkin vahvasti lähtijän teknistä osaamista. Vaikka suomalaisia on ollut maailmalla jo pitkään, ulkomaankomennuksille lähdetään ja lähetetään valitettavan usein melko heppoisin eväin. Komennuksilla olevista 75% on perheellisiä ja ensikertalaisten määrä työkomennukselle lähtevistä on voimakkaassa kasvussa. Useimmissa tapauksissa perhe seuraa mukana. Ulkomaille muutto on erityinen haaste mukana seuraavalle puolisolle, joka on edelleen useimmiten nainen. Suomalaisnaisista suuri osa on työelämässä ja kiristyneen kilpailun myötä moni miettii lähtötilanteessa uskaltaako jättää työpaikan kotimaassa ja mitä siitä seuraa urakehitykselle. Puolison työnsaantimahdollisuudet ja etenkin niihin liittyvät lupamuodollisuudet ovat todella hankalia useissa maissa. Kahden uran perheiden lisääntymnen onkin tällä hetkellä eräs yritysten suurimmista haasteista. Muutos vaikuttaa sekä yrityksiin että työntekijöihin, rajoittaen henkilökunnan siirtomahdollisuuksia- ja haluja.

Kansainvälisistä rekrytoineista puhuttaessa epäonnistumisella tarkoitetaan yleensä henkilön ennenaikaista sopimuksen keskeytystä ja kotimaahan paluuta. Kotiinkutsumisella on yritykselle sekä suoria taloudellisia että epäsuoria seurauksia; palkka- ja matkakustannukset, yrityksen maine. Epäonnistuminen vaikuttaa luonnollisesti työntekijän itsekunnioitukseen, itseluottamukseen ja arvostukseen työyhteisössä. Lisäksi sillä on omat vaikutuksensa urakehitykseen, työmotivaatioon sekä perhesuhteisiin. Kotiinkutsuminen on sinänsä merkki siitä, että jotain on tehty. Vielä tuhoisampaa on sekä yrityksen että työntekijän kannalta jatkaa sopimusta, vaikka työteho on nollassa ja perhe voi huonosti. Suomalaisuuteen liittyvä sisukkuus on ihan hyvä ominaisuus – ulkomaankomennuksilla se merkitsee kuitenkin usein periaatetta “ollaan niin kauan kuin henki pihisee ja periksi ei anneta”. Täytyy osata myös luovuttaa silloin kun homma ei toimi. Yrityksissä ei useinkaan nähdä sitä vaaraa, joka liitty henkilön lähettämisessä kulttuuriin, johon hän ei sopeudu. Sopimukset epäonnistuvat harvoin työntekijän osalta sen vuoksi, että hän ei osaa hommaansa. Syynä on useimmiten erilaisesta työkulttuurista johtuvat vuorovaikutusongelmat työyhteisössä. Ulkomaankomennuksen keskeytymisen syynä on 90 prosentissa kyse perheen sisällä syntyvistä ongelmista. Valitettavan monessa yrityksessä lyödään laimin tukitoimenpiteet, joilla voitaisiin auttaa ulkomaille lähetettävien asiantuntijoiden perheenjäseniä. Ensikertalaisten määrän voimakas kasvu työkmennuksilla tarkoittaa myös sitä, että keskeytymisriskit kasvavat.

Kotimaahan paluuseen liittyvät ongelmat ovat yllättävyytensä vuoksi jopa vaikeampi käsitellä kuin vieraaseen kulttuuriin liittyvät sopeutumisongelmat. Perheet eivät olleet osanneet valmistautua siihen, että kotimaa tuntuu palatessa erilaiselta, vieraalta. Paluumuuttajan kannalta moni asia on muuttunut ulkomailla olon aikana; työpaikka, ystävät, ihmisten intressit ja mitä ei useinkaan huomata – sinä itse olet muuttunut. Siirtyessäsi ja sopeutuessasi uuteen asemapaikkaan ja kulttuuriin joudut usein miettimään uudelleen omaa arvomaailmaasi, tekemäään myönnytyksiä ja ehkä luopumaan joistakin arvoistasi. Myös tapasi katsoa maailmaa on muuttunut, perspektiivisi on laajentunut. Nyt olet uuden tilanteen edessä – kotimaa, työpaikka ja ystävät eivät ymmärrä uutta minääsi. Jopa 80% palaajista kokee takaisinpaluun vaikeammaksi kuin muuttamisen vieraaseen kulttuuriin. Työntekijän kannalta suurin ongelma on se, että yritykset eivät vieläkään osaa hyödyntää kansainvälisissä tehtävissä hankittua osaamista. Hiljattain ilmestynyt tutkimus 150 monikansallisesta yrityksistä osoittaa, että ulkomaankomennus ei juurikaan edistä urakehitystä. Turhautunut työntekijä, jolla on kuitenkin ulkomailta saatua ammatilllista pääomaa ja joka voisi hyödyntää koko organisaatiota, on yrityksen kokonaistuloksen kannalta turhaa tappiolta.. Erään amerikkalaisen tutkimksen mukaan jopa 25% komennuksilta palaajista jättää emoyrityksen vuoden sisällä kotimaahan paluunsa jälkeen.

Palaajat ja heidän kokemuksensa ovat kuitenkin erilaisia. Jotkut palaavat vuoden, toiset viiden vuoden jälkeen, jollekin asemamaa on ollut paratiisi, joillekin aivan jotain muuta .Kotiinpaluun helpottamiseksi on tärkeintä tiedostaa mahdolliset ongelmat jo lähtövaiheessa ja muistaa pitää yhteyttä sekä emoyritykseen että kotimaassa oleviin sukulaisiin ja tuttaviin.

Kompleksinen ja alati muuttuva kansainvälinen ympäristö vaatii joustavuutta, johon yritykset tarvitsevat asianmukaisesti valmennetun ja orientoituneen henkilöstön. Killpailun kiristyessä on yrityksen tuloksen kannalta keskeisiä hekilöresursseja osattava käsitellä oikein. Kun työntekijä ja hänen peerheensä saavat tukea lähdön yhteydessä, asemamaassa ja kotimaahan palatessaan, varmistetaan myös hänen sitoutumisensa yritykseen.

Marja Saviaro
Kasvatustieteiden maisteri
Valmentaja

• valmistaudu paluumuuttoon ajoissa
• hoida kunnolla lähtöjärjestelyt asemamaassa: tee lista hoidettavista asioista (käytännön asiat, kenelle halluat sanoa hyvästit, lasten ero ystävistä jne.)
• hoida tarvittavat järjestelyt kotimaassa (ilmoitukset paluusta eri viranomaisille, asunto, kouluasiat, terveystarkistukset, pankki jne.)
• varaudu henkisesti siihen, että paluumuutto ei ole välttämättä ongelmatonta
• muista, että paluuseen liittyvä stressi ja hämmennys kuuluvat asiaan
• anna itsellesi aikaa sopeutumisprosessiin
• muista, että olet käsitellyt mutoksiin liittyviä asioita aikaisemminkin (työpaikan vaihto, lasten syntyminen, siirtyminen ulkomaille jne.). Sinulla on jo valmiina henkisiä eväitä tilanteen hoitamiseksi
• älä pety, jos ystävät eivät ole kovin innostuneita kuulemaan kokemuksistasi – kerro heille tarinasi pikku paloina
• muodosta tukiverkosto muista palanneista
• kaikkiea asioita ei tarvitse tehdä heti, tee lista hoidettavista asioita
• olkaa yhdessä perheenä mahdollisimman paljon, keskustelkaa tuntemuksista. Kaikki kokevat paluun eri tavalla
• auta lapsia tutustumaan muihin palanneisiin
• älä jää neljän seinän sisään
• ensimmäisten viikkojen aikana tee kaikkea sitä mitä olet kaivannut ulkomailla ollessasi – ota kaikki irti tuosta vaiheesta

Marja Saviaro
Return Ticket

Nyt olet uuden tilanteen edessä – kotimaa, työpaikka ja ystävät eivät ymmärrä uutta minääsi. Tutkimusten mukaan jopa 80 % palaajista kokee takaisinpaluun vaikeampana kuin muuttamisen vieraaseen kulttuuriin. Työntekijän kannalta suurin ongelma on se, että yritykset eivät vieläkään osaa hyödyntää kansainvälisissä tehtävissä hankittua osaamista. Työntekijät rekrytoidaan, lähetetään maailmalle ja unohdetaan, että sekä yrityksen että työntekijän kannalta heidän kokemustaan ja lisääntynyttä ammattitaitoaan pitäisi hyödyntää yrityksessä. Jos yritys ei voi järjestää työntekijöille motivoivaa työtä, he voivat yrityksessä erotessaan viedä mukanaan kallisarvoista tietämystä kilpailijoille. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa 25 % komennuksilta palaajista jättää emoyrityksen vuoden sisällä kotimaahan paluunsa jälkeen.

Suurin osa kansainvälisissä tehtävissä toimivista on perheellisiä. Ulkomaankomennukselle lähdettäessä mukana seuraava puoliso joutuu usein jättämään työnsä ja takaisin palattaessa työn saanti on vaikeaa. Puoliso hoitaa usein myös käytännön asettautumiseen ja lasten sopeutumiseen liittyvät tehtävät. Pienten lasten kohdalla sopeutumisongelmat ovat vähäisiä. Murrosikäisten kohdalla ongelmia on enemmän, koska heille on tärkeää sopeutua ja löytää paikkansa vertaisryhmässä. Myös koulutyö voi olla erilaista mihin nuoret ovat tottuneet kansainvälisissä kouluissa.

On kuitenkin muistettava, että palaajat ja heidän kokemuksensa ovat erilaisia: Jotkut palaavat vuoden, toiset viiden vuoden jälkeen, joillekin asemamaa on ollut paratiisi, joillekin jotain muuta. Paluu Aasiasta on erilaista kuin paluu Euroopasta, lapsiperheiden ja sinkkujen ongelmat ovat erilaisia.

Kotiinpaluun helpottamiseksi on tärkeintä tiedostaa ongelmat jo lähtövaiheessa ja muistaa pitää yhteyttä sekä emoyritykseen että kotimaassa oleviin sukulaisiin ja tuttaviin. 

Marja Saviaro
Return Ticket